Oikeustieteen perusopintojeni loppurutistusvaiheessa 1990-luvun alussa kiinnostuin ja innostuin ihmisoikeuksista – ja sitä kautta myös kansainvälisestä oikeudesta. Kun kerroin kirjoittavani tutkielmaani ihmisoikeusteemasta, sain kuulla lukemattomia epäileviä kommentteja valinnoistani. Monien mielestä innostukseni oli suuntautunut vääränlaisiin kysymyksiin ja lähinnä kaivoin isoa kuoppaa juristinuralleni.
Vaikka Suomi YK:n jäsenvaltiona oli sitoutunut jo paljon ennen 1990-lukua moniin YK:n ihmisoikeusasiakirjoihin, ihmisoikeuksien opetus suomalaisissa oikeustieteellisissä tiedekunnissa alkoi käytännössä vasta Suomen liityttyä Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1989 ja hyväksyttyä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vuonna 1990. Tuohon aikaan oikeustieteellisten tiedekuntien opetustarjontaan ilmestyi ihmisoikeuksiin johdattelevia kursseja. Muistan vielä mainiosti itsekin kuinka Helsingin yliopiston oikeustieteellisen opetustarjontaan ilmestynyt “Johdatus Euroopan ihmisoikeussopimukseen”-kurssi houkutti joukon opiskelijoita tutustumaan näihin ‘uusiin’ ihmisoikeusteemoihin. Siellä minäkin olin mukana imemässä oppia ihmisoikeuksista. Opin myös ihmisoikeuksien liittymisen kansainvälisen oikeuden sääntelykenttään. Siten graduryhmä valikoitui luontevasti. Kansainvälisen oikeuden oppiaine tarjosi tuolloin käytännössä ainoan vaihtoehdon pureutua ihmisoikeuksiin liittyvään graduteemaan, kun muissa oikeustieteen oppiaineissa ihmisoikeuksia ei nähty merkityksellisinä.
Ihmisoikeudet ja Suomi 2010-luvulla
On hämmentävää, miten paljon on muuttunut ihmisoikeusasioissa(kin) sitten 1990-luvun alun aikojen. Nyt reilut 20 vuotta myöhemmin ihmisoikeudet tuntuvat olevan vähän joka paikassa. Jos nyt ei kuitenkaan vielä kaikissa oikeustieteen oppiaineissa, niin monien oppiaineiden – muun muassa valtiosääntö‑, työ‑, perhe‑, prosessi- ja rikosoikeus jne. – opetuksessa jo tunnistetaan monien Suomen kansallisten lakien takana olevia Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Perustuslain perusoikeudet uudistettiin Suomessa vuonna 1995 vastaamaan (minimissään) Suomea sitovia ihmisoikeusnormeja. Monien työoikeuteen liittyvien kansallisten normien takaa löytyy lukuisten Suomea sitovien ihmisoikeusnormien elementtejä – mukaan lukien kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimusvelvoitteita. Ihmisoikeudet ovat muokanneet Suomen lainsäädäntöä monilla oikeustieteen osa-alueilla.
Ihmisoikeudet eivät ole vain oikeusnormeissa, ne ovat nykyisin sujuvasti Matti ja Maija Meikäläisen puheissakin heidän vedotessaan ihmisoikeuksiinsa, kun he tuntevat tulleensa huonosti kohdelluiksi. Vihapuheen sävyttämässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä äärimmäisiä näkemyksiään somessa pidäkkeettömästi levittävät ‘mielipideautomaatit’ osaavat vedota ihmisoikeutena turvattuun ilmaisunvapauteen ja katsovat sen oikeuttavan sanomaan käytännössä ihan mitä mieleen juolahtaa. Heitä ei kiinnosta tieto siitä, että ihmisoikeutena turvattu ilmaisunvapaus ei ole rajoittamaton, että demokraattisessa yhteiskunnassa pitää ottaa huomioon toistenkin ihmisoikeudet ja ilmaisunvapauttakin pitää käyttää vastuullisesti.
Ihmisoikeudet hivuttautuvat yritysvastuuseenkin…
Kuluvan vuosikymmenen aikana ihmisoikeudet ovat alkaneet saamaan jalansijaa myös suomalaisissa yrityksissä. Yritysvastuuseen liittyvä ihmisoikeusvastuu on saanut lisääntyvää näkyvyyttä yritysten julkisessa viestinnässä, mukaan lukien yritysten nettisivuilla. Ihmisoikeudet näyttävät kiinnostavan suomalaisia yrityksiä ihan eri tavalla kuin vielä vajaat 10 vuotta sitten. Laadin vuonna 2008 “Yritystoiminta ja ihmisoikeudet”-selvityksen ulkoasiainministeriön toimeksiannosta Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien instituutissa (Erik Castrén ‑instituutti). Vuoden 2009 alussa julkaistussa selvityksessä tehtäväni oli selventää sitä normatiivista kenttää, jossa kansainvälisesti toimivat yritykset toimivat ja ihmisoikeuksien merkitystä yritystoiminnalle.
Selvittääkseni ihmisoikeuksien roolia osana suomalaisten yritysten vastuullisuutta haastattelin lukuisia asiantuntijoita, viranomaistahoja ja 24 suomalaisen suuren yrityksen edustajaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ymmärrys ihmisoikeuksien merkityksestä yritystoiminnassa oli tuolloin vielä hyvin ohutta. Vuonna 2008 elettiin aikaa, jolloin YK:n pääsihteerin erityisedustaja professori John Ruggien ihmisoikeuksia ja yritystoimintaa koskeva “Protect, Respect and Remedy”-viitekehystä käsittelevä raportti oli hyväksytty (kesäkuussa) YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Kunnon vauhtia ihmisoikeuksien näkyvyyden lisääntymiselle yritysten agendalla ovat antaneet vuonna 2011 YK:n ihmisoikeusneuvostossa hyväksytyt yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. YK:n ohjaavat periaatteet ovat selvästi lisänneet yritysten kiinnostusta ihmisoikeuksiin myös Suomessa. (Ohjaavista periaatteista enemmän aikaisemmissa blogikirjoituksissani.)
Ihmisoikeusosaaminen ankkuroituu kansainvälisen oikeuden osaamiseen
Riippumatta sitä puhutaanko esimerkiksi Matti ja Maija Meikäläisen konkreettisista ihmisoikeuksista, ilmaisunvapauden rajoista tai yritysten ihmisoikeusvastuusta, on syytä muistaa, että ihmisoikeudet eivät ole mitä tahansa ihmisten haluamaa hyvää. Ihmisoikeudet ovat normeja – valtioiden hyväksymiä kansainvälisen oikeuden normeja. Kansainvälinen oikeus ja siihen liittyvät ihmisoikeudet ovat puolestaan oma oikeustieteen osa-alueensa, johon erikoistutaan samalla tavalla kuin joku toinen asiantuntija vihkiytyy vaikkapa vero-oikeuden tai rikosoikeuden ‘saloihin’. Ihmisoikeuksien ymmärtäminen ja konkretisoiminen edellyttää kansainvälisten ihmisoikeusnormien sisällön, myös kansainvälisen oikeuden dynamiikan ymmärtämistä. Miten ja ketä kansainvälisen oikeuden velvoitteet sitovat? Miten ihmisoikeusnormit tulevat yksityisiä toimijoita, esimerkiksi yrityksiä sitoviksi? Mikä merkitys on kansainvälisellä, ei-oikeudellisesti sitovalla sääntelyllä – kuten yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevilla YK:n ohjaavilla periaatteilla? Mistä löytyy tulkinta-apua ja konkretiaa yleisille ihmisoikeusnormeille? Jne., jne., jne… Paljon kysymyksiä, joihin kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin erikoistunut asiantuntija pystyy antamaa asiantuntevia vastauksia.
Edellä sanottu saattaa kuulostaa ‘oman hännän nostamiselta’ – niin kuin saakin kuulostaa, koska on se sitäkin. On vain kovin turhauttavaa, kun monet tuntuvat ajattelevan, että kun ihmisoikeudet koskevat ihmisiä, ne ovat jotenkin vähän kuin automaattisesti helppoja ja yksinkertaisia. Tavallaan ihmisoikeuksien lähtökohta on yksinkertainen – kaikkien ihmisten ihmisarvon suojaaminen. Kohtaamalla ihmiset tasavertaisina ja kohtelemalla toisia hyvin ollaan jo tukevasti oikealla tiellä. Ihmisoikeuksien määrittelemä tie on kuitenkin viitoitettu lukemattomilla valtioiden hyväksymillä kansainvälisillä ihmisoikeusnormeilla. Ihmisoikeuksia koskeva ammattitaito liittyy kykyyn sekä hahmottaa tämä laaja normatiivinen kenttä että täsmentää ko. normityökalupakin normeja konkreettisiin tilanteisiin. Kansainväliseen oikeuteen ja erityisesti ihmisoikeuksiin erikoistunut asiantuntija on tukevasti sillä ‘kartalla’, jota tarvitaan ihmisoikeusnormien ‘viidakossa’ suunnistamiseen. Näin hän on silläkin ‘kartalla’, joka auttaa tunnistamaan tehokkaasti ja ammattitaitoisesti yritystoiminnan ihmisoikeusvaikutuksia ja ‑riskejä.
Ihmisoikeuksissa riittää työsarkaa
Tunnen suurta iloa siitä, että kaikista nuorena oikeustieteen opiskelijana kuulemistani varoitteluista huolimatta minulla oli rohkeutta lähteä kulkemaan omaa polkuani kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien pariin. Jos ihmisoikeudet olivat Suomessa marginaalissa vielä reilut parikymmentä vuotta sitten, nyt ne ovat näkyvästi arjessamme. Paljon työtä kuitenkin riittää ihmisoikeuksien täsmentämisessä. Lisäksi kenttä muuttuu koko ajan. Valtiot hyväksyvät uusia ihmisoikeusasiakirjoja. Erityisesti terrorisminvastaiseen taisteluun liittyvillä turvallisuusargumenteilla meille jo taattuja ihmisoikeuksia on myös alettu rajoittaa ennen näkemättömällä tavalla. Lisääntyvä valvonta rajoittaa esimerkiksi ihmisoikeutena turvattua yksityisyydensuojaamme. Turvallisuusargumenttien nojalla valtiot edellyttävät erityisesti tietyillä toimialoilla toimivilta yrityksiltäkin muun muassa asiakastietojen luovuttamista valtion viranomaisille.
Koen, että juristina ja tutkijana en voisi tehdä tärkeämpää työtä kuin viedä omalla panoksellani eteenpäin viestiä kaikkien ihmisten samanlaisesta ihmisarvosta henkilökohtaisista ominaisuuksistamme riippumatta. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kunnioittaisimme toistemme erilaisuutta, näkisimme ihmisten erilaisuudessa rikkautta, kuuntelisimme toisiamme ja pyrkisimme yhteistyöhön vastakkainasettelun sijaan.
