Opinio Juris
  • Etusivu
  • Palvelumme
    Kartoitukset ja vaikutusarvioinnit
    Tasa-arvo ja yhdenvertaisuusneuvonta
    Kumppani- ja maariskianalyysit
    Vastuullinen hankinta
    Selvitykset ja tutkimukset
    Vastuullisuusstrategiat ja ‑ohjelmat
    Due diligence ‑neuvonta
    Sopimukset ja yritysvastuu
    Koulutukset ja konsultointi
    Vastuullisuusviestintä ja ‑raportointi
  • Asiakkaamme
  • Tietopankki
    Blogi
    Julkaisuja
    Yritysvastuun käsitteistöä
  • Meistä
  • Ota yhteyttä
  • EN
Opinio Juris
  • Etusivu
  • Palvelumme
    Kartoitukset ja vaikutusarvioinnit
    Tasa-arvo ja yhdenvertaisuusneuvonta
    Kumppani- ja maariskianalyysit
    Vastuullinen hankinta
    Selvitykset ja tutkimukset
    Vastuullisuusstrategiat ja ‑ohjelmat
    Due diligence ‑neuvonta
    Sopimukset ja yritysvastuu
    Koulutukset ja konsultointi
    Vastuullisuusviestintä ja ‑raportointi
  • Asiakkaamme
  • Tietopankki
    Blogi
    Julkaisuja
    Yritysvastuun käsitteistöä
  • Meistä
  • Ota yhteyttä
  • EN
Teemat
  • IHMISOIKEUDET JA IHMISOIKEUSVASTUU
  • MEDIAN VASTUULLISUUS
  • MUITA IHMISOIKEUSTEEMOJA
  • MUITA VASTUULLISUUSKYSYMYKSIÄ
  • MUUTA POHDINTAA
  • SYRJIMÄTTÖMYYS JA MONINAISUUS
  • YRITYSVASTUU – YLEISTÄ
  • YRITYSVASTUUN SÄÄNTELY

JYRÄÄKÖ NYKYHALLITUS MEIDÄN IHMISOIKEUTEMME?

Merja Pentikäinen Merja Pentikäinen
IHMISOIKEUDET JA IHMISOIKEUSVASTUU
30.9.2015

Nykyhallituksen edesottamukset ovat olleet kiinnostavaa – myös pelottavaa – seurattavaa ihmisoikeusnäkökulmasta. Tuskin oli muste kuivunut hallitusohjelmassa, kun hallitus sai linjauksillaan mm. kotimaisen akateemisen kentän takajaloilleen ja mobilisoitumaan yhteisen kannanoton taakse, jossa kummaksuttiin hallitusohjelman tasa-arvokirjauksia. Hallitusohjelmassa todettiin ykskantaan miesten ja naisten olevan Suomessa tasa-arvoisia. Siis että tasa-arvomissio saavutettu, ja talo kunnossa siltä osin eikä tarvetta toimiin. Nämä Sipilän hallituksen alkutahdit jättivät ison epäilyksen kytemään hallituksen ja sen asiantuntijoiden ihmis- ja perusoikeusosaamisen tasosta, käytännössä ison kysymysmerkin hallituksessa olevalle ymmärrykselle niistä perustavanlaatuisista normeista, jotka sääntelevät julkisen vallan ja sen alaisuudessa olevien henkilöiden suhdetta, käytännössä meidän kaikkien suojaa mielivaltaa vastaan.

Hallituksen ajaman nk. yhteiskuntasopimusta koskevien neuvotteluiden kariuduttua hallitus nosti esiin työmarkkinajärjestöjen neuvottelu- ja sopimisoikeuden rajoittamisen pakottavalla lainsäädännöllä. Helsingin yliopiston työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori Ulla Liukkunen ruoti tätä ehdotusta Hesarin vieraskynäkirjoituksessaan syyskuussa (11.9.). Kirjoittaja viittaa useaan Suomen ratifioimaan kansainväliseen ihmisoikeussopimukseen, mm. kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksiin, jotka sääntelevät esimerkiksi ammatillista järjestäytymisoikeutta ja työehtosopimusneuvotteluita. Kirjoittaja muistuttaa, että työmarkkinajärjestöjen kollektiivista neuvottelu- ja sopimisoikeutta suojataan Suomea sitovissa kansainvälisissä asiakirjoissa, ja että Suomi ei voi kansallisesti säätää lainsäädäntöä, joka on vastoin ko. sopimusvelvoitteita.

Liukkusen kirjoitus oli ajatuksia herättävä – ja tärkeä muistutus ihmisoikeusnormien valtiota sitovasta merkityksestä. Valtion sitouduttua kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin – ml. työelämää määritteleviin normeihin – valtio samalla määrittelee itselleen sen minimitason, joka sen pitää kansallisesti toteuttaa. Suomi on sitoutunut merkittävään määrään kansainvälisiä ihmisoikeusasiakirjoja ja siten samalla asettanut riman, jonka alle meillä kansallisin ratkaisuin ei voida mennä. Mitään estettä ei sitä vastoin ole mennä riman yli – vaikka reilustikin, eli antaa ihmisille kansallisesti kansainvälisiä normeja vahvempaa suojaa.

Pureutuessaan työelämän sääntelyyn ja kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin Liukkunen tuli kosketelleeksi samalla myös yritysvastuun sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden teemoja. Vaikka Liukkunen ei kirjoituksessaan viittaakaan ko. ohjaaviin periaatteisiin, hän mainitsee nimenomaisesti ILO:n julistuksen työelämän perusperiaatteista ja ‑oikeuksista, joka kuuluu ohjaavien periaatteiden määrittelemään yritysvastuun kansainväliseen minimistandardistoon. YK:n ohjaavat periaatteet täsmentävät yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien suhdetta, ml. valtioiden vastuuta turvata ihmisoikeuksia liike-elämän alueella. Vaikuttaa siltä, että Sipilän hallituksessa ei ole tietoa YK:n ohjaavista periaatteistakaan – tai sitten siellä vain kylmästi viitataan kintaalla niihin(kin).

Tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä – joka tapauksessa meidän kaikkien olisi syytä olla erittäin huolissamme siitä, että nykyhallitus näyttää jyräävän meille kaikille kuuluvia oikeuksia. Hallitus on raottanut ovea pelottavaan ja vaaralliseen demokratiaa ja yksilöiden suojaa rapauttavaan suuntaan. Nyt tarvitaan valppautta ja vastavoimaa, jotta säilytämme vuosikymmenten saatossa rakennetun yksilöiden oikeuksia turvaavan ja valtaapitävien mielivaltaa rajoittavan yhteiskuntajärjestelmämme.

Facebook
fb-share-icon
Twitter
Tweet
LinkedIn
Share
-

Continue Reading

Previous post

VENÄJÄNKIELISTEN INTEGRAATIO — SUOMEN TÄRKEIN VÄHEMMISTÖKYSYMYS

Next post

RUOTSIN KIELESTÄ SUOMESSA JA KOTOUTUMISESTA

Opinio Juris on yritysvastuun ja kestävän kehityksen asiantuntijayritys. Autamme vauhdittamaan vastuullista liiketoimintaa niin aloittelevissa kuin jo pidemmällä vastuuasioissa olevissa yrityksissä.

Opinio Juris on mukana YK:n Global Compact ‑yritysvastuualoitteessa.

Opinio Juris on Helsingin Seudun Kauppakamarin jäsen.

JY
info@opiniojuris.fi

Tietosuojaseloste

Opinio Juris © All rights reserved

Facebook
fb-share-icon
Twitter
Tweet
LinkedIn
Share
Search

Hit enter to search or ESC to close