Turkissa on merkittävästi kavennettu ihmisoikeuksia heinäkuun vallankaappausyrityksen jälkeen. Venäjällä valtaapitävien politiikkaa kriittisesti arvioivat ihmiset on ajettu ahtaalle. Valko-Venäjä on edelleen oma diktatuurinen saarekkeensa Euroopan kartalla. Vaikka virallisesti EU-maat ovat demokratioita, mm. Unkarista ja Puolasta on kantautunut erittäin huolestuttavia kansanvaltaa kaventavia uutisia jo jonkin aikaa.
Diktatuuria pidetään usein demokratian, kansanvallan, vastakohtana. Kun diktatuurissa valta on keskitetty valtaapitävälle eliitille, demokratian ideana on kansan mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Suomen kaltaisessa edustuksellisessa demokratiassa kansanedustajat käyttävät yhteiskunnan korkeinta päätäntävaltaa, erityisesti lainsäädäntövaltaa kansalta saamansa mandaatin perusteella. Suomen perustuslaissa todetaan vallan kuuluvan kansalle, ja kansanedustajat käyttävät tätä valtaa — kansan edustajina. Diktaattoreilla on tässä suhteessa helpompaa. He eivät tarvitse kansalta valtakirjaa vallankäyttöönsä. Diktaattorin haasteet ovat toisaalla — vallassa pysyäkseen on pysyttävä väleissä toisten valtaeliittiin kuuluvien — ja armeijan — kanssa.
Ihmisoikeudet ja demokratia
Ihmisoikeuksilla ja demokratialla on kiinteä yhteys. Monilla ihmisoikeuksilla tuetaan demokraattista järjestelmää. Demokratia ei voi toimia ilman mielipiteen‑, ilmaisun‑, kokoontumis- ja yhdistymisvapauksien kaltaisia, kaikille ihmisille turvattavia ihmisoikeuksia. Kansainväliset ihmisoikeusnormit määrittelevät myös jokaisen kansalaisen oikeuden ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta sekä äänestää ja olla ehdokkaana vaaleissa. Ihmisoikeudet edellyttävät sitäkin, että sekä miehillä että naisilla ja vähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulee olla tasavertaiset osallistumismahdollisuudet. Siis kansalla ja siihen kuuluvilla erilaisilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa siihen miten heitä johdetaan.
Toisen maailmansodan jälkeen alkaneen kylmän sodan päättymistä 1980–1990-lukujen vaihteessa juhlittiin suurena demokratian voittona. Kylmän sodan osapuolet kokoontuivat vuonna 1990 Etykin huippukokoukseen Pariisiin ja julistivat juhlallisesti kylmän sodan päättyneeksi ja Etykin osanottajavaltioiden sitoutumisen samoihin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeviin arvoihin ja normeihin. Kylmän sodan päättymisen jälkeinen demokratian euforia kesti vain tovin. Useimmista Neuvostoliiton raunioille syntyneistä uusista valtioista ei tullut demokratioita. Keski-Aasia on ollut koko ajan merkittävä riskialue Etyjin turvallisuuspoliittisella kartalla.
Venäjä on kulkenut aivan omaa tietänsä — oman demokratiamallinsa mukaisesti kuten Venäjällä linjataan. Venäläinen demokratiamalli ei arvosta kansan aitoa osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Se ei näytä sallivan edes erilaisten mielipiteiden esittämistä. Venäjällä ei ehkä ole samalla tavalla mielipidevankeja kuin Neuvostoliiton aikaan, mutta valtaeliitin toimintaa kritisoivat mielipiteet vaiennetaan pelottelulla. Kriittinen journalisti, juristi, oppositiopoliitikko jne. tekee työtään Venäjällä konkreettisesti henkensä kaupalla.
Ihmisoikeudet suojaavat valtaapitävien mielivallalta
Kansainväliset ihmisoikeusnormit on hyväksytty keskeisesti suitsimaan valtaapitävien mielivaltaa valtansa alaisuudessa olevia ihmisiä kohtaan. Ihmisoikeudet kirjattiin vuonna 1945 hyväksyttyyn YK:n peruskirjaan sääntelemään julkisen vallan käyttöä, sitä, että valtaapitävät eivät voi kohdella meitä miten vain. Vaan että meillä on mm. mielivaltaiselta puuttumiselta suojattu yksityis- ja perhe-elämän suoja. Ja meillä on kansalais- ja poliittisia oikeuksia, jotka määrittelevät meille oikeuden osallistua ja vaikuttaa kun päätetään yhteiskunnallisista asioista. Ihmisoikeudet edellyttävät toisten ihmisten kunnioittamista, myös erilaisten mielipiteiden hyväksymistä. Ne edellyttävät myös ihmisten yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollistamisen. Siksi diktaattorit eivät pidä ihmisoikeuksista.
Diktaattorit eivät pidä ihmisoikeuksista, koska ihmisoikeuksien toteuttaminen edellyttäisi demokraattisia rakenteita ja käytäntöjä. Kansalla pitäisi olla oikeus päättää johtajistaan. Valtaapitävät pitäisi olla vaihdettavissa. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat yksinkertaisesti uhka diktaattoreiden vallalle. Demokratia ja ihmisoikeudet eivät ole uhka kenellekään muille kuin diktaattoreille.
Ihmisoikeudet vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen
Kylmän sodan päättymistä selittävät monet tekijät, ja yhtenä tärkeänä tekijänä historioitsijat ovat nostaneet esiin ihmisoikeuksien roolin. Neuvostoliitto hyväksyi ensimmäiset kansalais- ja poliittiset oikeudet Etyk-prosessissa, kun ko. oikeuksia kirjattiin kaikkia osanottajavaltioita sitoviin Etykin asiakirjoihin Etykin vuoden 1975 Helsingin huippukokouksesta alkaen. Näiden kirjausten on osaltaan sanottu avanneen tietä diktatorisen kommunistivallan murenemiselle ja lopulta Neuvostoliiton hajoamiselle. Neuvostoliiton loppuaikoihin kuului mm. 25 vuotta sitten elokuussa 1991 tehty epäonnistunut vallankaappausyritys. Neuvostoliitto lakkasi virallisesti olemasta joulukuussa 1991.
Ihmisoikeudet ovat siis todistetusti diktatuureille erittäin vaarallisia. Siksi diktaattorit äänekkäästi vastustavat niitä ja leimaavat ihmisoikeudet ulkovaltojen propagandaksi ja maan asioihin puuttumiseksi.
