USA:n vaalien tulosta on sulateltu ja jo ehditty vilkkaasti analysoidakin. Vaikka Trumpin vaaliretoriikka perustui paikkaansa pitämättömään tietoon, suoriin valheisiinkin, ja törkeään ihmisten ja ihmisryhmien leimaamiseen, hän selvästikin puhui äänestäjien arkeen liittyvistä asioista heitä puhuttelevalla tavalla.
Trumpin vaalimenestyksen yhtenä keskeisenä selityksenä onkin pidetty poliitikkojen etääntymistä kansasta. Useimmilla poliittisilla päätöksentekijöillä ei tunnu olevan realistista käsitystä kansan syvien rivien tunnoista ja huolista, eikä poliittinen puhe tavoita kansan kieltä. Tämä on siivittänyt populismia monissa Euroopankin maissa.
Kansan syvien rivien tyytymättömyys ja huoli on osattava lukea ihmisten elämään vaikuttavien merkittävien muutosten valossa. Länsimaissa on suuria ihmisryhmiä, jotka ovat menettäneet suhteellista asemaansa kansainvälisessä tulovertailussa ja kilpailukyvyssä. Oma osansa on teknologian vaikutuksella työmarkkinoihin. Monilla aloilla teknologia on korvannut ihmistyön. Epävarma työmarkkina-asema ja työttömyys ruokkivat tyytymättömyyttä. Samalla maahanmuutto länsimaihin on kasvanut lisäten kilpailua kansallisilla työmarkkinoilla. Monissa maissa populistiset poliitikot harjoittavat helppoa, halpaa ja vastuutonta politikointia projisoimalla tähän muutokseen liittyvää ihmisten epävarmuutta ja tyytymättömyyttä maahanmuuttajiin. Tämä osaltaan syventää ihmisryhmien vastakkainasettelua ja ruokkii yhteiskunnallista epävakautta.
Suomalaisen politiikan etääntyminen kansasta
Sunnuntain 27.11. Hesarin haastattelussa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson puhuu politiikan etääntymisestä arjesta Suomessa. Hän osoittaa kritiikkinsä lähinnä hallituspuolueille. Itse osoittaisin kriittisellä sormellani koko suomalaista poliittista järjestelmää ja tapaa puhua ihmisille heille tärkeistä asioista. Poliitikkojen puheesta yleisesti on tullut niin kapulakielistä, että maaperä on mitä hedelmällisin mutkat oikovalle populistiselle puheelle. Tähän maaperään perussuomalaiset ovat menestyksellä kylväneet omaa poliittista sanomaansa, paljon samanlaisin ’maustein’ kuin Trump omassa kampanjassaan.
Se, että letkautuksilla ja sisältöosaamisen ohuudella päästään yhteiskunnallisen vallan kahvaan on vakavan peiliin katsomisen paikka erityisesti nk. perinteisille puolueille. Vallitsevassa poliittisessa järjestelmässä ja puheessa on jotain perustavalaatuisesti pielessä, jos kansa ei anna ääntään niille, jotka sanovat olevansa politiikan ja demokratian ammattilaisia. On vaarallista, jos vain populistien viesti tavoittaa äänestäjien syvimmät tunnot. Toimivan demokratian ja yhteiskuntarauhankin turvaamiseksi tämän päivän poliitikkojen olisi yleisesti opeteltava puhumaan äänestäjien kielellä ja kääntämään aikamme monimutkaiset asiat ymmärrettäväksi puheeksi. Niin, ja saatava kansalaiset tuntemaan, että heitä ja heidän huoliaan myös aidosti kuullaan.
Globalisaation voittajat ja häviäjät; protektionismista uusiin yritysvastuun painotuksiin?
Trumpin vaalimenestyksen analyysit ovat tuottaneet tärkeitä huomioita myös maailmankaupan rakenteista. Vaalikampanjassaan Trump kritisoi vapaakauppaa ja lupasi palauttaa globalisaation myötä USA:sta muualle siirtyneitä työpaikkoja takaisin kotimarkkinoille. Tämä viesti luonnollisesti puhutteli niitä äänestäjiä, jotka ovat joutuneet työttömiksi globalisoituneiden työmarkkinoiden rakennemuutoksessa. Yleisesti läntisten teollisuusmaiden työväestö lasketaan globalisaation häviäjiin, kun monien työvoimaintensiivisten toimialojen työpaikat ovat siirtyneet halvemman työvoimakustannusten maihin.
Globalisaation hyötyjinä pidetään erityisesti globaalisti toimivia suuryrityksiä, jotka ovat kaupan esteiden purun myötä voineet notkeammin liikkua kansainvälisillä markkinoilla ja etsiä mahdollisimman kustannustehokkaita toimipaikkoja. Voittajia ovat suuryritysten omistajat, jotka ovat voineet kääriä entistä suurempia voittoja.
Globalisaation voittajiin kuuluvat myös ne valtiot, joissa on tarjolla paljon halpaa työvoimaa. Erityisesti monet Aasian maat Kiinan johdolla ovat kasvattaneet merkittävästi kansantuotettaan. Globalisaation jonkinlaisina voittajina voidaan pitää myös niitä satoja miljoonia kehittyvien maiden työntekijöitä, jotka ovat uusien työmahdollisuuksien myötä nousseet köyhyysrajan yläpuolelle. Samalla on syytä nähdä, että globalisaatioon liittyvä kaupungistuminen on tuottanut myös uudenlaisia haasteita ihmisten hyvinvoinnille. Jos meillä länsimaissa yhteiskunnan ja työelämän rakenteet ovat olleet myllerryksessä, valtava rakennemuutos on ravistellut yhteiskuntia myös muualla.
Toteutuessaan Trumpin kriittiset puheet vapaakaupasta ja lupaukset maasta ’paenneiden’ työpaikkojen palauttamisesta kotimarkkinoille merkitsisivät uudenlaisen protektionismin ajan alkamisesta. Trump ei ole liikemiehenä profiloitunut mitenkään positiivisesti yritysvastuun kysymyksissä, mutta presidenttinä hänen protektionistiset linjauksensa voivat tuoda kiinnostavalla tavalla uudenlaisia painopisteitä yritysvastuunkin kenttään. Kenties jatkossa kotimarkkinoilla työllistäminen aletaan nähdä enenevässä määrin yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvänä tärkeänä ulottuvuutena? Jos näin tulee tapahtumaan, suuryritystenkin on tyydyttävä tulevaisuudessa pienempiin voittoihin. Mahdollisesti myös profiloiduttava entistä näkyvämmin vastuullisena veronmaksajanakin.
Ja se sananen sukupuolikiintiöistä
Kuluneen marraskuun aikana Suomessa puhuttivat jälleen kerran pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöt. Lehdissä uutisoitiin, kuinka sukupuolten tasa-arvo on ottanut takapakkia pörssiyhtiöissä (ks. esim. HS 16.11.). Hesarin pääkirjoituksessa 17.11. otettiin kantaa yritysten hallitusten sukupuolikiintiöihin (naiskiintiöiden nimellä). Kirjoitus paljastaa kuinka huonosti meillä ymmärretään kiintiöiden funktio. Sukupuolikiintiöillä ei tavoitella miehiä vähemmän pätevien naisten rekrytointia, vaan niillä nimenomaan varmistetaan se, että aivan yhtä pätevät, jopa pätevämmät, naiset pääsevät mukaan esimerkiksi johtopaikoille. Yritysten johdossa vallitsevat asenteet ja toimintakulttuurit yksinkertaisesti suosivat miespuolisia osaajia. Osaamista nähdään usein automaattisesti omasta tutusta viiteryhmästä tulevissa ihmisissä, jolloin herkästi sivuutetaan täysin päteviä – organisaatiolle mahdollisesti parempiakin – ihmisiä.
Kiintiöiden keskeinen tarkoitus on tarjota konkreettinen väline syrjiviin ja osaamista poissulkeviin rakenteisiin ja toimintakäytäntöihin puuttumiseksi. Kiintiöillä saadaan aito osaaminen näkyviin. Se on jo todistettu, että päteviä, jopa miehiä pätevämpiäkin naisia, löytyy haastaviinkin tehtäviin.
Em. Hesarin pääkirjoituksessa toistetaan sitä samaa vanhaa mantraa, että harva haluaa olla kiintiöihminen. Tällainen toteamus alleviivaa juurikin sitä, ettei kiintiöiden merkitystä ymmärretä. Tai että ainakin kiintiöt ymmärretään – tai halutaan ymmärtää – väärin varsinkin silloin kun puhutaan sukupuolikiintiöistä ja naisten syrjintään puuttumisesta. Suomessa ruotsinkielisillä on omia kiintiöitään mm. lääke- ja oikeustieteen opintoihin. Vaikka näihin kiintiöihin jopa pääsee alemmilla pisteillä, en ole vielä koskaan kuullut kenenkään sanovan, että ruotsinkielisistä kiintiöistä valmistuneet lääkärit ja juristit olisivat huonompia ammattilaisia kuin muut.
Kannustan kaikkia päteviä naisia – joita on paljon – julistamaan valmiuttaan kiintiönaiseksi! Kiintiönainen on pätevä ammattilainen, joka on omalla toiminnallaan muuttamassa vallitsevia naisia syrjiviä rakenteita ja toimintatapoja.
Sen lisäksi, että tutkimustenkin mukaan sekä naisten että miesten näkyvä rooli yritysten johdossa ja eri toiminnoissa vahvistaa yritysten innovaatiokykyä, menestystä ja tulosta, muunkinlaisen ihmisten erilaisuuden mukaanotto hyödyttää yritystoimintaa.
