Maahanmuutto kasvattaa nyt ja näillä näkymin tulevaisuudessakin Suomen väkilukua – ja muuttaa merkittävällä tavalla yhteiskuntaamme. Venäjänkielisistä on tullut suurin vieraskielisten ryhmä maassamme ja suurin kieliryhmä suomen- ja ruotsinkielisten jälkeen. Venäjänkieliset ovat myös nopeimmin kasvava vähemmistömme. Ryhmän kasvaessa ennusteiden mukaan venäjänkielisten määrä lähestyy ruotsinkielisten määrää lähivuosikymmenien aikana. Tällä kehityksellä on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia, kun kasvava venäjänkielinen ryhmä odottaa asemansa ja kielensä jonkinlaista virallista tunnustamista.
Moninainen venäjänkielinen ryhmä – kieli yhdistää, Venäjä vaikuttaa
Venäjänkielisten Suomeen muuton taustalta löytyvät erityisesti sukujuuret, työ, perhe tai opiskelu. Vanhimpaan venäjänkieliseen ryhmään kuuluvien ihmisten Suomessa asumisen juuret ulottuvat aina 1700- ja 1800-luvuille asti. Suurin osa Suomessa tällä hetkellä asuvasta vajaasta 70 000 venäjänkielisestä on muuttanut Suomeen 1990-luvun alun kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Venäjänkielisiä yhdistää keskeisimmin kieli. Koska Suomessa asuvat venäjänkieliset tulevat monista lähtömaista, erityisesti Neuvostoliiton raunioille syntyneistä valtioista, ryhmässä on etnisesti, kulttuurisesti ja uskonnoltaankin hyvin eritaustaisia ihmisiä. Venäjänkieliset ovat yleensä hyvin koulutettuja, ja monilla venäjänkielisillä naisilla on suomen- tai ruotsinkielinen puoliso.
Jo pitkään Suomessa asuneiden venäjänkielisten integroiduttua Suomeen hyvin, äskettäimmin maahan muuttaneiden venäjänkielisten integraatio (kotoutuminen) on Suomen tärkein vähemmistökysymys. Venäjän toiminta Ukrainassa on tehnyt venäläisvähemmistöjä koskevista kysymyksistä yhden polttavimmista eurooppalaisista valtioiden välisiin suhteisiin vaikuttavista vähemmistökysymyksistä.
Venäläisten poliitikkojen ja viranomaisten sekä venäläisen median Venäjän ulkopuolella, myös Suomessa, asuviin venäläisiin osoittaman lisääntyneen kiinnostuksen vuoksi venäjänkielisiin liittyy erityistä poliittista latausta. Historia − mm. Neuvostoliiton ja Suomen väliset sodat −, yleinen yhteiskunnallinen kehitys Venäjällä, Venäjän toimet Ukrainan konfliktissa ja suomalaisten Venäjää kohtaan kokema yleinen pelko ovat osaltaan heijastuneet kielteisesti asenteisiin Suomessa asuvia venäjänkielisiä kohtaan.
Suomen integraatiolinjaukset uusiksi – ’ryhmäsokeus’ romukoppaan!
Venäjänkieliset ovat selkein ja välittömin haaste Suomen integraatiopolitiikalle (kotouttamispolitiikalle). Suomen nykyiset valtiotason integraatiolinjaukset ovat riittämättömiä vastaamaan tähän haasteeseen. Yksi syy tälle on linjausten ’ryhmäsokeus’: linjauksissa ei noteerata lainkaan eri vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten kohtaamia erilaisia integraatiohaasteita ja niihin vastaamista kohdennetuin integraatiotoimin. Näin esimerkiksi venäjänkielisten kohtaamat erityiset integraatiohaasteet eivät saa huomiota.
Suomalainen ’ryhmäsokea’ integraatiopolitiikka on tikittävä aikapommi. Venäjänkielisten integraation edistäminen edellyttää nykyistä tehokkaampia toimia puuttua erityisesti venäjänkielisten laajasti kokemaan syrjintään ja negatiiviseen asenneilmapiiriin. Kieli vaatii erityishuomiota: maahanmuuttajille on annettava kunnon avaimet suomalaiseen yhteiskuntaan tarjoamalla heille Suomeen asettumisen alusta asti riittävää ja tasokasta maan virallisen kielen opetusta. Ihmisten tulee saada tukea myös oman äidinkielensä säilyttämiseen.
Maahanmuuttajien kielikoulutuksessa on maassamme merkittäviä tarjontaan ja laatuun liittyviä, kielenopetukseen ohjatuista riittämättömistä resursseista johtuvia ongelmia. Koska kielikysymykset ovat integraation keskiössä, maahanmuuttajien kielikoulutuksesta säästäminen on lyhytnäköistä politiikkaa.
Venäjän valtion ja venäläisen median rooli osaltaan alleviivaa Suomen kansallisen median tärkeää roolia palvella myös Suomessa asuvia venäjänkielisiä. Lisäksi Suomessa tulee varmistaa venäjänkielisten tehokas osallisuus. Moninaisen venäjänkielisen ryhmän erilaiset äänet eivät tällä hetkellä välity riittävän hyvin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Huomiotta ei voi jättää uskontoakaan: monet venäjänkieliset ovat ortodokseja, minkä vuoksi uskonnolla – myös Venäjän ortodoksikirkon roolilla – on merkitystä Suomessa asuvien venäjänkielisten integraatioon.
Kokonaisvaltaisuutta integraatiolinjauksiin
Integraatiopolitiikkaa ei voida kestävästi käsitellä erillisenä, mm. vähemmistö‑, kieli- ja turvallisuuspolitiikasta eristettynä politiikkalohkona. Näin Suomessa kuitenkin on toistaiseksi hyvin pitkälti tehty, ja valtiotason integraatiolinjauksia vaivaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan puute.
Suomen nykyiset, ennen 1990-lukua tehdyt vähemmistö- ja kielipoliittiset peruslinjaukset eivät vastaa nykyistä globaalin muuttoliikkeen aikaa. Suomalaisen yhteiskunnan moninaistuessa kunnollinen keskustelu on käytävä siitä, millaisia vähemmistö- ja kielioikeuksia on mahdollista, tarkoituksenmukaista ja järkevää ylläpitää yhteiskunnan resurssein. Keskustelu on erityisen tärkeää siksikin, että elämme niukkenevien julkisten resurssien aikaa.
Näkemystenvaihdoissa tulee olla rohkeutta nostaa keskusteltavaksi myös kysymys ruotsinkielisen vähemmistön kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellisen vahvaa asemaa ylläpitävistä ja paljon yhteiskunnallisia resursseja sitovista rakenteista. Esimerkiksi erillisten suomen- ja ruotsinkielisten koulujen ylläpitäminen on sekä merkittävä resurssikysymys että kansainvälisten asiantuntijaelinten huomioiden valossa myös yhteiskunnan integraatiota heikentävä järjestelmä. Valtion virallisasiakirjojen systemaattinen laatiminen kahdella kielellä nielee resursseja.
Ruotsinkielisen väestönosan kielen ja kulttuurin säilymisen vaaliminen on erittäin tärkeää, mutta sen tukemiseksi on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Näitä vaihtoehtoja tulisi punnita suhteessa Suomen tämän päivän vähemmistökysymyksiin liittyviin laajoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin ottaen huomioon moninaistuvan Suomen akuutit integraatiotarpeet.
Suomessa valmistellaan parhaillaan uutta valtion kotouttamisohjelmaa vuosille 2016–2019. Siten nykyisten valtiotason integraatiolinjausten puutteet ovat nyt korjattavissa. Integraatiolinjaukset jalostuvat merkittävästi kestävämpään suuntaan, kun uudessa kotouttamisohjelmassa noteerataan laaja-alaisesti integraatiolle merkitykselliset politiikkalohkot ja rukataan integraatiopolitiikkaa tunnistamaan erilaisten maahanmuuttajaryhmien erityisiä integraatiotarpeita.
Integraatio yhteiskuntapolitiikan etulinjaan ja keskustelun keskiöön!
Maahanmuutto muuttaa suomalaista yhteiskuntaa jatkuvasti moninaisemmaksi kasvattaen maassamme jo olevia vähemmistöryhmiä ja synnyttäen uusia etnisiä, kulttuurisia, kielellisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä. Onnistunut yhteiskunnan integraatio on Suomen tärkeimpiä tulevaisuuden kysymyksiä. Integraation epäonnistumisella voi olla vakavat seuraukset suomalaisen yhteiskunnan toimivuudelle, vakaudelle ja turvallisuudelle.
Integraatiopolitiikka on nostettava keskeiseksi yhteiskuntapolitiikan osa-alueeksi − myös maamme poliittisen johdon puheissa ja teoissa. Integraation ydin on kirkas: onnistunut integraatio edellyttää ryhmien ja yksilöidenkin erilaisuuden tunnustamista sekä yhteiskuntaan kuulumisen tunteen syntymistä. Tie tähän ytimeen on haastavampi. Kaikenlaisen syrjinnän ja rasismin kitkeminen on avainasemassa. Lisäksi tarvitaan asiallista ja rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua maahanmuutosta ja integraatiosta. Näkemystenvaihdot sosiaalisessa mediassa osoittavat, että maahanmuuttoteemat kiinnostavat ja puhuttavat ihmisiä laajasti.
Jotta maahanmuuton liikkeelle sysäämä yhteiskunnallinen muutos tapahtuisi Suomessa ilman vakavampia konflikteja ja kanavoitumatta epädemokraattisiin toimintamuotoihin, yhteiskunnallisen keskustelun tulee olla näkyvää ja laajasti ihmisiä osallistavaa – ei poliittisen eliitin keskenään käymää eikä populistisiin heittoihin perustuvaa.
Tähän mennessä Suomessa käydylle julkiselle maahanmuutto- ja integraatiokeskustelulle ei voi antaa kovinkaan korkeita tyyli- ja sisältöpisteitä. Poliitikot, viranomaiset ja media ovat avainasemassa, jotta julkiseen keskusteluun nostetaan monipuolisesti erilaisia maahanmuutolle ja integraatiolle keskeisiä kysymyksiä. Asiallisen, avoimen, laaja-alaisen, käsitteitä täsmentävän ja vastuullisen yhteiskunnallisen keskustelun eväiksi on olemassa erinomaisia tutkijoiden punnittuja puheenvuoroja ja analyyttisia avauksia.
xxxxx
Blogikirjoitus perustuu Koneen Säätiön rahoittamaan väestönmuutos-tutkimushankekokonaisuuteen liittyneessä ”Determinants of an Inclusive Integration Context” (”Toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan avaintekijät”) ‑tutkimushankkeessa Merja Pentikäisen tekemään tutkimukseen.
