Oli Britannian brexit-äänestys, lukuisia terroritekoja Euroopassa(kin), vallankaappausyritys Turkissa, kuudetta vuotta jatkuva sota Syyriassa, Trumpin valinta USA:n presidentiksi jne. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa näillä kaikilla tapahtumilla on vaikutuksia Suomeenkin. Lisäksi meillä on ollut ihan omat kotoperäiset haasteemme ja ongelmamme.
Tuoreimpina mieleen ovat ymmärrettävästikin jääneet loppuvuoden tapahtumat, erityisesti suomalaisen demokratian ja demokratiaa tukevien rakenteiden horjuminen – tai testaaminen. Pääministeri Juha Sipilän ja Ylen ’suhdesotkussa’ framille nousi pääministerin viestintä ja väitetty Ylen toimituksen painostus sekä väitteet Ylen johdon taipumisesta myötäilemään pääministeriä ja hallitusta. Pian tämän jälkeen uutisotsikoihin rävähti oikeuskansleri Jaakko Jonkan huomiot hallituksen perustuslakia sivuuttavasta toiminnasta. Tästä leimahti vilkas ja tärkeä keskustelu perustuslain merkityksestä mm. valtaapitävien mielivallan rajoittajana ja demokratian tukipilarina. Toivoa sopii, että käydyt näkemystenvaihdot heijastuvat pääministerin ja hallituksen huolellisempana toimintana jatkossa.
Aivan kuluneen vuoden kalkkiviivoilla kotimaisista tuomioistuimista tuli ulos muutama historiallinen tuomio. Välillä vähän henkeäkin haukkoen olemme voineet jo muutaman vuoden seurata Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapauksen käänteitä. Helsingin käräjäoikeus langetti Aarniolle maksimirangaistuksen erityisesti huumerikoksista 29.12. antamassaan ratkaisussa (HS 30.12.). Syyskuussa Suomen vastarintaliikkeen jäsenen pahoinpitelemän miehen kuolema sai tuhannet ihmiset marssimaan rasismia ja fasismia vastaan ”Peli poikki!”-mielenosoituksessa. Tekijälle luettiin kahden vuoden tuomio Helsingin käräjäoikeudessa 30.12. (HS 31.12.). Kumpikaan näistä tuomioista tuskin jää lopulliseksi, koska niihin on ilmoitettu haettavan korkeampien oikeusasteiden tulkintaa.
Loppuvuoden merkittäviin tuomioistuinuutisiin on syytä lukea myös meijeriyhtiö Valion tuomitseminen 70 miljoonan euron seuraamusmaksuun saalistushinnoittelusta ja kilpailulain vastaisesta markkina-aseman väärinkäytöstä. Korkeimman hallinto-oikeuden 29.12. tapauksessa antama ratkaisu on tähän mennessä euromääräisesti suurin kilpailulain rikkomisesta annettu tuomio Suomessa (HS 30.12.). Tuomio on erittäin kiinnostava tapaus myös yritysvastuun näkökulmasta.
Suomen ahdistava ilmapiiri
Päällimmäiseksi vuodesta 2016 jää mieleen apea, jopa ahdistava kansallinen ilmapiiri. Tuntuu, että kuluneen vuoden aikana vihapuhe, vastakkainasettelu, ihmisoikeuksien vähättely ja yleinen negatiivisuus ryöpsähtivät valloilleen. Maahanmuuttajataustaiset ihmiset kertovat ilmapiirin selvästä kiristymisestä ja lisääntyneistä vihapuhekokemuksistaan sekä arkipäivän rasismista ja syrjinnästä. Vihan ilmapiiri heijastuu myös nk. perinteisiin vähemmistöihin. Ruotsinkieliset kertovat peloistaan puhua äidinkieltään julkisesti. Suomen ahdistava ilmapiiri ajaa ruotsinkielisiä pois maasta mm. Ruotsiin.
Viranomaiset eivät tietenkään vastaa yksityisten ihmisten huonosta käytöksestä – paitsi epäsuorasti tilanteissa, jos kyseessä on lainvastainen toiminta ja viranomaiset eivät ryhdy toimenpiteisiin lain rikkomisen lopettamiseksi. Suomessa viranomaisten toimet vihapuheeseen ja vihatekoihin puuttumiseksi ovat olleet toistaiseksi täysin puolivillaisia. Viranomaiset eivät selvästikään osaa tulkita sallitun ja kielletyn sananvapauden rajoja ja varovaisuudessaan antavat aivan liikaa tilaa toisia ihmisiä loukkaaville puheille ja teoille. Pieni valonpilkahdus tunnelin päässä on ollut joulun alla tullut uutinen, jonka mukaan poliisihallitus olisi aktivoimassa kanteen vuoden 2017 alkupuolella Pohjoismaisen (ent. Suomen) vastarintaliikkeen lakkauttamiseksi, koska järjestön toiminnan katsotaan rikkovan lakia ja hyviä tapoja (Ylen uutinen 22.12.). Toivottavasti nämä aikomukset johtavat myös tekoihin, ja toivottavasti viranomaisten ryhtiliike ei kilpisty vain tähän tapaukseen.
Hallituksen ja poliitikkojen vastuu
Yleiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja toimintakulttuuriin vaikutetaan monin eri tavoin ja eri toimijoiden toimin. Eduskunta säätää lait, joilla määritellään yhteiskunnan pelisäännöt. Viranomaisilla on tärkeä lakeja valmisteleva ja toimeenpaneva rooli. Edustuksellisessa demokratiassa poliitikot ovat avainasemassa paitsi päättäjinä myös yhteiskunnallisen keskustelun virittäjinä ja ylläpitäjinä. Maan hallitus on piikkipaikalla näyttämässä politiikanteon ja poliittisen puheen mallia.
Yhteiskuntamme ilmapiirin kiristymisestä, ihmisryhmien vastakkainasettelun vahvistumisesta ja yhteiskunnallisen keskustelun tason entisestään heikkenemisestä syyttävä sormeni osoittaa varsin tanakasti kohti pääministeri Juha Sipilän johtamaa hallitusta. Nykyinen hallitus on omalla toiminnallaan ja esimerkillään vahvistanut eri ihmisryhmien välisten suhteiden polarisoitumista. Hallituspuolue perussuomalaisissa on puoluejohtoa myöten vähätelty ihmisryhmiä leimaavaa vihapuhetta. Useita puolueen poliitikkoja on tuomittu vihapuheesta, ja tuomitut ovat voineet jatkaa puolueen jäseninä ja aktiivipoliitikkoina. Muut hallituspuolueet – keskusta ja kokoomus – ovat myötäilyllään mahdollistaneet hallituskumppaninsa kansallista lainsäädäntöä pilkkaavan ja yhteiskuntarauhaa heikentävän toiminnan. Hallituksen yhteinen linja esimerkiksi maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä on ollut poikkeuksellisen poukkoileva, toisinaan jopa perustuslainvastainen.
On syytä kuunnella tarkalla korvalla asiantuntijoiden huomioita populismin ja ihmisoikeuksien vähättelyn vaaroista yhteiskunnalle (ks. esim. professori Juha Lavapuron tärkeä kirjoitus Perustuslakiblogissa). Hallituksen keskeisiin tehtäviin kuuluu kansallisesta vakaudesta ja ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen. Eri väestöryhmien välisiä suhteita kärjistävällä toiminnallaan Suomen hallitus on toiminut näitä tavoitteita rapauttavasti. Ammattitaidoton hallitus on yhteiskuntamme todellinen turvallisuusriski.
Valoa kristallipallossa sekä lupaus ja toivomus uudelle vuodelle
Koska nykyisen hallituksen johdolla siirrymme vuoteen 2017, tältä osin valo kristallipallossa ei loista kovinkaan kirkkaana. Pieni toivon ja valon pilkahdus voisi parhaimmillaan liittyä kevään kuntavaaleihin, jossa valitaan päättäjät tekemään meidän kaikkien elämää ja arkea koskevia tärkeimpiä päätöksiä. Toivottavasti puolueet asettavat asiantuntevia, laaja-alaisesti ajattelevia ja vastuullisia ehdokkaita meille äänestettäviksi.
Yhteiskuntarauhan ja meille kaikille hyvän yhteiskunnan pelastaa se, että yhteiskunnallisia päätöksiä tekevissä elimissä istuu vastuullisia, ei vain omia valtapyrkimyksiään ajavia poliitikkoja. Aidosti vastuullinen poliitikko ei toimi vain lakeja noudattaen, vaan nostaa riman lainsäädäntötasoa korkeammalle eettisyyden ja vastuullisuuden tasolle. Niin, ja puhuu meille äänestäjille ymmärtämällämme kielellä.
Meille kaikille hyvän yhteiskunnan ylläpitämisessä ja vahvistamisessa myös meillä ihan jokaisella on oma roolimme. Meistä jokainen voi pitää huolta siitä, että kunnioitamme toisiamme ja erilaisuuttamme, annamme tilaa erilaisille mielipiteille – myös niille, joista emme ole samaa mieltä –, vaihdamme näkemyksiämme toisia ihmisiä arvostavassa ilmapiirissä, huomaamme toiset ihmiset emmekä katso ohi, kannustamme toisiamme ja rohkaistumme reippaasti tervehtimään myös puolituttuja ja tuntemattomiakin. Jo pelkkä silmiin katsominen ja hymy tekevät ihmeitä. Toinen ihminen on noteerattu. Näillä askelmerkeillä siirryn itse uuteen vuoteen. Samalla toivon, että katsellessani ympärilleni näen vuonna 2017 entistä enemmän ihmisissä olevan erilaisuuden arvostamista, toisten huomaamista ja kannustamista sekä fiksua näkemystenvaihtoa. Tällaisilla yhteisillä teoilla me suomalaiset voisimme osoittaa aitoa kulttuurista kypsymistä vuonna 2017 kun juhlimme kypsään 100 vuoden ikään päässyttä itsenäistä Suomea.
