Kevät on perinteisesti aikaa, jolloin yrityksistä pukataan ulos erilaisia raportteja edellisen kalenterivuoden tekemisistä ja tuloksista. ’Raporttiputkesta’ tulee vuosiraportteja, talousraportteja, vastuullisuusraportteja jne. ja raporttien erilaisia yhdistelmiä.
Yritysten raportit ovat puhetta ja viestintää yrityksen ulkopuolisille sidosryhmille, erityisesti sijoittajille ja muille tahoille, jotka seuraavat yrityksen talouden tunnuslukuja, yritystoiminnan muuta kehittymistä ja vastuullisuutta. Graafeilla ja ’oikeilla’ termeillä osoitetaan samoihin kysymyksiin vihkiytyneille, että ollaan kartalla ja osataan asiat.
Vastuullisuudestaan raportoivan yrityksen tulee osata mainita tiettyjä avaintermejä. Esimerkiksi sosiaalisesta vastuusta raportoitaessa on nykyisin muistettava mainita ”ihmisoikeudet”. Jos yritys on liittynyt YK:n Global Compact ‑aloitteeseen, se tietenkin nostetaan esiin. Aikaansa seuraava yritys noteeraa sekä YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet että YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (SDGs).
Vastuullisuustyössään edistynyt yritys osoittaa, että yrityksessä ymmärretään myös erilaisten kysymysten (taloudellinen, ympäristö- ja sosiaalinen vastuu) keskinäisyhteydet. Jos vastuullisuus on jo integroitu liiketoiminnan ytimeen, asiasta kannattaa pitää isosti ääntä. Silloin yritys on vienyt vastuullisuustyön oikealle tasolle.
Yritysvastuupuhetta myös ilman jargonia
Yrityksen pitää osata sanoittaa vastuullisuuttaan edellä viitattuun tapaan tietyille talon ulkopuolisille kohderyhmille. Lisäksi yrityksellä on tärkeitä sidosryhmiä, joille tulee puhua samoista asioita toisella tavalla. Esimerkiksi kun yrityksen arkisista henkilöstökysymyksistä raportoidaan virallisraporteissa mm. ihmisoikeuskielellä, talon sisällä omalle henkilöstölle puhutaan jokaisen työntekijän ymmärtämillä käsitteillä. Puhutaan tapaturmien estämisestä, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojaamisesta, hyvästä työilmapiiristä, työssä jaksamisesta, syrjimättömyydestä, samanlaisista mahdollisuuksista, häirinnän nollatoleranssista, työn ja perheen yhteensovittamisesta jne.
Jos yritys toimii kuluttaja-asiakaspinnassa, se ei viesti sosiaalisesta vastuustaan myöskään ko. asiakaspintaan ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen tavoitteiden käsitteillä, vaan ihmisiä suoraan puhuttelevalla tavalla. Esimerkiksi niin, että yritys kertoo arvostavansa ihmisiä ja täsmentää tämän tarkoittavan asiakkaiden oikeuksien, terveyden, turvallisuuden, yksityisyyden suojan jne. varmistamista. Tämä puhe lunastetaan konkreettisissa asiakaskohtaamisissa myönteisinä asiakaskokemuksina.
Yrityksen toimiessa B‑to-B-asiakaspinnassa vastuullisuuspuheessa on hyvä huomioida hieman erilaiset kohderyhmät. Pienemmille asiakasyrityksille vastuullisuusjargon ei välttämättä avaudu. Sitä vastoin suuremmille yrityksille pitää jo osata puhua vastuullisuuden ’ammattitermein’. Osaavalla ja aidosti liiketoimintaan kiinnittyvällä vastuullisuusviestinnällä avataan ja varmistetaan nykyisin liiketoimintamahdollisuuksia.
Yritysvastuun pitää myös liikuttaa tunteita
Yritysten vastuullisuuspuhe – usein myös yritysten nettisivuilla – näyttäisi olevan suunnattu erityisesti niille yrityksen ulkoisille sidosryhmille, jotka seuraavat vastuullisuutta ja ymmärtävät vastuullisuusjargonia. Vastuullisuuspuhe harvemmin puhuttelee työntekijöitä ja tavallisia kuluttajia, vaikka ne ovat monien yritysten tärkeimmät tulokseen vaikuttavat sidosryhmät. Näissä sidosryhmäpinnoissa tarvitaan jargonista riisuttua, tunteitakin liikuttavaa ja tietenkin myös aidosti vastuulliseen tekemiseen ankkuroituvaa puhetta.
Suomessa alkaa vähitellen näkyä mainioita yritysesimerkkejä asiakkaille ja työntekijöille räätälöidystä vastuullisuuspuheesta. Yritysten kannattaa vahvistaa vastuullisuuspuhettaan juurikin näihin suuntiin, sillä vastuullisuusodotukset kasvavat jatkuvasti. Kysymys on yksinkertaisesti asiakkaiden ja parhaiden työntekijöiden saamisesta, käytännössä bisneksen varmistamisesta.
Suomalaisyrityksillä on vielä paljon oppimista niiden jo olemassa olevan vastuullisen toiminnan sanoittamisessa. Globaaleilla huomiotaloudenkin markkinoilla on yksinkertaisesti pidettävä itsestään ääntä. Teot ovat tärkeitä ja kaiken perusta, mutta ne eivät yksin riitä puhumaan puolestaan. Vastuullisuus on tehtävä näkyväksi.
Yritysjohto kuljettajan paikalla
On aidosti taitolaji sanoittaa yritysvastuun kysymyksiä ymmärrettävästi ja uskottavasti eri sidosryhmille. Toivottavasti missään yrityksessä vastuullisuustyö ei ole enää vain yrityksen viestinnän tehtävä (kuten takavuosina usein tapasi olla). Viestinnällä on tietysti edelleen keskeinen rooli yrityksen tekojen sanoittamisessa eri sidosryhmille niiden ymmärtämällä kielellä.
Yritysvastuun jalkauttaminen ja vastuusta viestiminen on todellista tiimityötä. Yrityksen eri funktioiden avainhenkilöiden on ymmärrettävä vastuullisuuden linkittyminen johtamansa funktion toimintoihin ja osattava nähdä yhteydet ylätason vastuullisuuskielen ja yrityksen arkisen tekemisen välillä. Isompiin yrityksiin palkattujen erityisten yritysvastuuasiantuntijoiden keskeinen tehtävä on toimia ’kapellimestarina’ ja ’unilukkarina’ ja varmistaa, että eri funktioiden johto osaa konkretisoida vastuullisuusasiat toiminta-alueellaan. Jokainen funktio viestii omalla tekemisellään yrityksen vastuullisuudesta.
Koska vain ydinliiketoimintaan integroitunut vastuullisuus on uskottavaa yritysvastuuta, yrityksen johdolla on avainrooli. Johdon tehtävänä on varmistaa vastuullisuuden toteutuminen läpi organisaation. Vastuullisuuden arvojen takana seisova yritysjohto tekee omilla sanoillaan ja teoillaan joka päivä todeksi yrityksen vastuullisuutta. Huomiotalouden julkisuuden valokeilassa on vielä reilusti tilaa yritysjohtajille, jotka puhuvat näkyvästi yritysvastuun keskeisistä arvoista – aidosta ihmisistä ja ympäristöstä välittämisestä. Ilman yritysvastuujargonia ja tunteisiinkin vedoten.
