Ulkomaisen työvoiman osuus metsänhoitotöissä jatkaa kasvuaan, ja ilman sitä osa metsänkasvatukselle kriittisistä toimenpiteistä uhkaa jäädä tekemättä. Kotimaasta työvoimaa raskaalle ja kausiluontoiselle työlle on yhä vaikeampaa löytää. Yhtälö ei ole ongelmaton, sillä ulkomaisia metsureita palkkaavien metsäpalveluyrittäjien on todettu kohtaavan työnantajavelvoitteissaan haasteita.
Viranomaisten ja ammattiliittojen mukaan ulkomaisten metsureiden peruspalkka jää usein liian alhaiseksi, ja työehtosopimuksia rikotaan säännöllisesti. Tämän on todettu aiheuttavan merkittäviä ongelmia työturvallisuudessa ja työntekijöiden hyvinvoinnissa. Toiminta luo myös epäoikeudenmukaista kilpailua ja asettaa ulkomaiset työntekijät haavoittuvaan asemaan. Tyypillisesti työntekijöiden ihmisoikeusasioiden ajatellaan koskevan globaaleja arvoketjuja ja kehittyviä maita, mutta kysymykset ovat yhtä relevantteja myös Suomessa.
Ulkomaisille metsureille on taattava asianmukainen palkka, turvalliset työolosuhteet ja oikeuksien kunnioittaminen.
Metsureiden kohdalla ongelmat ovat usein rakenteellisia. Ulkomaalainen metsätyöntekijä Suomessa kohtaa kielimuurin, kulttuurierot, sopeutumisen asumis- ja työolosuhteisiin, työterveys- ja turvallisuusvaatimukset, sekä erilaiset työehtosopimukset. Lisäksi oikeussuojakeinot ovat puutteelliset. Ulkomaalaisen metsätyöntekijän on myös noudatettava Suomen lainsäädäntöä, mikä lähtökohtaisesti poikkeaa kotimaasta.
Ulkomaisen työvoiman asianmukaisen kohtelun ja ihmisoikeuksien turvaaminen on metsäsektorin arvoketjuille kriittisen tärkeää. Metsäteollisuus rakentuu hyvän metsänhoidon varaan, ja ongelmat arvoketjun alkupäässä tulevat heijastumaan yhä vahvemmin myös puuta jalostavan teollisuuteen. Vaatimukset liiketoiminnan kestävyydelle ja siitä raportoimiselle kasvavat huimaa vauhtia, ja kaikilla arvoketjun toimijoilla on oma roolinsa kestävyyden varmistamisessa. EU:n tuleva yritysvastuulaki korostaa tarvetta noudattaa nk. huolellisuusvelvoitetta, jonka mukaan yrityksillä on vastuu tunnistaa, estää, vähentää sekä lopettaa yrityksen sellaiset toimet, jotka aiheuttavat negatiivisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Ensi vuoden alusta suurille yrityksille velvoittavaksi tuleva EU:n kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) kasvattaa ja yhtenäistää yritysten vastuullisuus- ja kestävyysraportointia. Jatkossa yritysten tulee raportoida sosiaalisista ja ympäristötoimistaan sekä niiden vaikutuksista ihmisiin ja luontoon. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitoutumista reiluihin työehtoihin ja avoimuuteen läpi arvoketjun. Ulkomaisille metsureille on taattava asianmukainen palkka, turvalliset työolosuhteet ja oikeuksien kunnioittaminen.
Ulkomaisen työvoiman asianmukaisen kohtelun ja ihmisoikeuksien turvaaminen on metsäsektorin arvoketjuille kriittisen tärkeää.
On huomionarvoista, että EU:n yritysvastuusääntelyssä vastuullisuutta ei voida entiseen tapaan ulkoistaa. Tämä on merkityksellistä metsänhoitotöissä, jossa työn ketjuttaminen luo lisähaasteita vastuullisuuden varmistamiseen. Työn tilaaja solmii sopimuksen metsäpalveluyrityksen kanssa, joka voi ulkoistaa työn useille aliurakoitsijoille. Jatkossa ketjutuksen haasteisiin on pystyttävä vastaamaan vastuullisemmalla sopimisella, yhteistyöllä ja muilla käytännöillä. Tiedon lisääminen, ihmisoikeusvaikutusten arviointi, ja mahdollinen toimintaperiaatteiden ja sopimusten päivitys ovat avainasemassa metsänhoitotöiden sosiaalisen kestävyyden ja alan maineen ja kilpailukyvyn varmistamisessa.
Blogikirjoitus tehty yhdessä Lauri Tammisen (Luontoa Consulting) kanssa.